Modulaatio

Modulointi on tiedonpakkaustekniikka (puhe, musiikki, kuvat tai muu data) radiotaajuuden kantoaaltoon aallon ominaisuuksia muuttamalla signaalin mukaisesti. Modulaatio tapoja on monia, jokainen suunniteltu muuttamaan kantoaallon tiettyä ominaisuutta. Useimmin muunneltuihin ominaisuuksiin kuuluvat amplitudi, taajuus ja vaihe.

Amplitudi Modulaatio

Amplitudin modulointi on AM radiotaajuuksilla käytettävä modulaatiotapa. Tässä metodissa kantoaallon intensiteetti eli amplitudi vaihtelee modulointisignaalin mukaan. Kun aalto on näin moduloitu, osa tehosta ohjautuu kantoaaltoa ympäröiville sivutaajuuksille korkeimman modulointitaajuuden verran. Tämä modulointitapa ei ole kovin tehokas tapa lähettää tietoa, koska vaadittu lähetysteho on suhteellisen suuri johtuen lähetyksessä mukana kulkevasta kantoallosta, joka ei sisällä tietoa.

Amplitudimodulaation variaatiossa, jota kutsutaan yhden sivunauhan lähetteeksi (SSB - single sideband modulation), moduloitu signaali sisältää ainoastaan yhden sivutaajuuden eikä kantoaaltoa. Tieto voidaa purkaa vain, jos käytetään kantoaaltoa referenssinä. Tämä saavutetaan tavallisesti luomalla vastaanottimessa aalto kantoaallon taajuudella. Ylemmät ja alemmat sivutaajuudet sisältävät saman tiedon. Poistamalla kahdennettu tieto alemmasta sivutaajuudesta ja kantoaallosta, voidaan tehostaa lähettimen toimintaa. Toisin sanoen, taajuusalueesta käytettävä tila pienenee, joten useammat asemat voivat lähettää. Kapeampi kaistanleveys lähetetylle signaalille vähäisempää kohinaa ja häiriöitä vastaanottimella, näin saavutetaan suhteellisesti pienempi vääristymä lähetettävässä tiedossa. Myös lähetyksen kantama paranee SSB -modulointia käytettäessä.

Taajuus ja Vaihe -Modulaatio

Taajuusmoduloinnissa ja vaihemoduloinnissa, kantoaallon taajuutta muutetaan niin, että muutos on suhteessa ajan suhteen muutettavan signaalin kanssa. Tätä käytetään myös pääasiallisesti radioissa, koska se tarjoaa paremman kohinan kestävyyden ja vähäisemmän vääristymän AM -lähetyksissä kasvaneen kaistanleveyden kustannuksella.

Lähetysten luokittelu

ITU on tehnyt kansainvälisesti sovitun järjestelmän radiosignaalien luokittelemiseen. Jokainen radiolähetystyyppi on luokiteltu sen kaistanleveyden, modulointitavan, modulointisignaalin ja kantoaallolla välitetyn tiedon mukaan. Se perustuu signaalin ominaisuuksiin, ei käytettyyn lähetintyyppiin. Lähetykset luokitellaan ja merkitään perusominaisuuksiensa ja lisäominaisuuksiensa mukaisesti.

Perusominaisuuksia on:

1) Ensimmäinen symboli - kantoaallon modulointitapa;

N - moduloimaton
A - Double-sideband -amplitudi modulaatio
H - Single-sideband täydellä kantoaallolla
R - Single-sideband vähennetyllä tai muuttuvalla kantoaallolla
J - Single-sideband vaimennetulla kantoaallolla
F - Taajuusmodulaatio
G - Vaihemodulaatio

2) Toinen symboli - modulointisignaalin tyyppi;

0 - Ei modulointi signaalia
1 - Yksi kanava sisältäen digitaalista tietoa, ei alempaa kantoaaltoa
2 - Yksi kanava sisältäen digitaalista tietoa, alempi kantoaaltoa
3 - Yksi kanava sisältäen analogista tietoa

3) Kolmas symboli - lähetettävän informaation tyyppi.

N - Ei lähettävää tietoa
A - Ääntä, korvin kuultavissa, kuten Morse -koodi
B - Electronista tietoa, koneella purettavissa
C - Faksi
D - Mitattavissa olevaa tietoa or kauko-ohjaus tietoja
E - Puheliikenne (ihmisen kuultavaksi tarkoitettua puhetta tai musiikkia)
F - Video (televisiolähetykset)

Jotkin MF/HF radiot antavat käyttäjälle mahdollisuuden valita lähetysluokan. Puheliikenteessä käytetään MF/HF -taajuuksilla lähetysluokkaa "J3E". DSC -järjestelmässä taas käytetään "F1B/J2B" lähetysluokkia MF/HF -taajuuksilla.
Last modified: Saturday, 25 April 2020, 7:50 PM